Biisitarinat

Aamu saa

Myös tämä kappale on syntynyt samoista tunnetiloista kuin edellinen Hyvä on -biisi. Iän myötä sitä yhä enemmän on oppinut nauttimaan levollisista ja kiireettömistä vapaapäivän aamuista, jolloin saa herätä uuteen päivään rakkaansa vierestä levänneenä ja mieli toivoa täynnä. Nuo aamut ovat ihan parasta ja niiden soisi jatkuvan loputtomiin. Niistä syntyy kiitollisuus Luojaa kohtaan.

Rakkaudellasi

Kiireen, vaatimusten ja maailman myllerryksen keskellä tuntuu turvalliselta tietää olevansa suuren Jumalan kämmenellä ja turvassa. Usko siihen, että näin on, auttaa jaksamaan, se antaa voimaa ottaa seuraavankin askeleen. On lohdullista tietää, että mitään ei tapahdu Hänen näkemättänsä tai tietämättään. Siinä lienee lopulta pienen ihmisen ainut turva. Tätä laulua olen laulanut monissa häissä sekä siunaus- ja ristiäistilaisuuksissa.

Onnenmaata kauniimpaa

Tämän biisin musiikillisena lähtökohtana ja inspiraationa oli sähköpianolla soittamani rytmikäs riffi ja sointukulku, jonka päälle aloin sitten laulaa. Samalla eteeni piirtyi kuva pakolaisveneestä merellä. Vähitellen tuosta kuvasta syntyi eräänlainen joukko kysymyksiä ja lopulta yhtenäinen biisi. Ajatus siitä, että niin suuri joukko ihmisiä vuosittain asettaa oman elämänsä vaakalaudalle tavoitellessaan jotain parempaa ja kauniimpaa onnenmaata, tuntuu järkyttävältä ja iskee syvälle sisimpään. Onko meillä oikeus länsimaissa olla välittämättä? Toisaalta myös meille, hyvinvoinnissa eläville, koko elämä on tavallaan asuinpaikasta riippumatta tuota onnenmaan tavoittelua.

Ilmastobiisi

Ennen koronaa julkisuudessa puhuttiin hyvin paljon ilmastonmuutoksesta. Kouluissa pidettiin monialaisten opintokokonaisuuksien viikkoja, joissa tämä aihe oli keskiössä. Sain idean musikaalista, joka käsittelisi samaa teemaa. Kaikkia meitä koskettanut ”koronakevät” kokoontumisrajoituksineen teki lopulta mahdottomaksi tuon musikaali-idean ja -esityksen, mutta tämä laulu kuitenkin syntyi. Ilmastobiisin syvimpänä tunnetilana on toivo siitä, että ehkä sittenkin yhdessä voimme vielä tehdä jotain sellaista, pientä tai suurta, jolla tämä maapallo saadaan pidettyä elämiskelpoisena ja hyvänä paikkana meille kaikille.  

Jumalan kuva

Jossain vaiheessa meille jokaiselle tulee eteen tilanteita, jolloin tuntuu, että mikään ei suju ja tekisi mieli vaipua epätoivoon. Näin on käynyt myös itselleni. Ehkä syvimmin sieluamme raastavat ja repivät pettymykset ja petetyksi tulemisen tunteet, joita koetaan ihmissuhteissa ja rakkaudessa: ”Jokainen niistä viiltää haavansa.” Jumalan kuva -teoksella haluan tuoda lohtua sen kautta, että jokainen meistä on Jumalan luoma ja siksi arvokas riippumatta siitä, kuinka onnistumme ihmissuhteissamme tai elämässämme ylipäänsä.

Missä rakkaus on

Tämä biisi liittyy oikeastaan paljon edelliseen kappaleeseen ja siihen, että meillä on taipumus etsiä sisimpämme tyhjyyteen täyttymystä ihmissuhteista ja rakkaudesta, jopa etsimällä rakkautta mistä vain sitä sattuu saamaan. Rakkaus on suurin tunne ja tarve, jota meistä jokainen kaipaa. Itse ajattelen niin, että ilman Jumalan rakkauden kokemusta sisällämme olevaa tyhjyyttä ei voi täysin millään täyttää, vaan tarvitsemme sekä inhimillistä rakkautta ja hyväksyntää että Jumalan rakkautta tullaksemme onnellisiksi ja eheiksi.

Avainkaulalapsi

Lapsuudessani monet lapset pitivät pihoilla ollessaan kotiavaimia kaulassaan, jotta se ei häviäisi. Monien kohdalla tämä myös tarkoitti yksinäisyyttä ja tyhjää kotia. Näitä lapsia kutsuttiin ”avainkaulalapsiksi”. Elettiin aikaa, jolloin työ ja vanhempien kiireet sekä harrastukset alkoivat viedä aikaa kodilta ja perheeltä. Samoin työikäisten keskuudessa alettiin luopua siitä uskosta, johon vielä isovanhemmat oman elämänsä turvasivat ja kertoivat siitä lapsenlapsilleen. Laulua tehdessäni näin edessäni kuvan kaverini kerrostalon rappukäytävästä ja hänet soittamassa omaa kodin ovikelloaan siinä toivossa, että joku vastaisi eikä tarvitsisi mennä perjantai-iltana tyhjään kotiin. Lapsen yksinäisyyteen tuo lopulta nukkumaan mennessä lohtua ja turvaa tuo rukous, jonka mummo on hänelle opettanut.

Uskon ja luotan vaan 

Raamatun merkittävin henkilö on yksiselitteisesti Jeesus. Hän oli mies, joka pyyteettömästi tuli täyttämään sen tehtävän, jonka Isältä oli saanut. Hän oli mies, joka kulki omia polkujaan eikä antanut muiden mielipiteiden tai eteen tulleiden haasteiden muuttaa tuota suunnitelmaa. Hänen elämäntarinansa kertoo lujasta uskosta ja määrätietoisuudesta sekä päättäväisyydestä, silti äärettömästä uhrautumisesta ja herkkyydestä sekä hyvyydestä ja rakkaudesta. Hän toi elämällään meille rakkauden, uskon ja toivon. Olisi aika hienoa olla edes hiukan niin kuin Hän.

Kuljen ja kuljen

Elämä on kulkemista, myös etsimistä ja löytämistä. Itselleni saapuminen ristin juureen ja ääreen merkitsi päämäärättömän vaeltamisen ja etsimisen loppua.  Elämälle aukesi suunta, vaikka silti usein taivallus vaikuttaa haparoimiselta ja päämäärä tuntuu olevan hakusessa. Kaikesta huolimatta kuljen ja kuljen saapuakseni joskus perille ikuisuuteen ja onnenmaahan.

Canción del clima

Jo aiemmin esittämäni ”Ilmastobiisi” espanjaksi käännettynä. Olen aikuisiällä alkanut opiskella espanjan kieltä. Tämä olkoon jonkinlainen henkilökohtainen kunnianosoitukseni tuolle kielelle, joka itseasiassa on tarjonnut minulle hyvin paljon sekä avannut aivan uuden maailman tavalla, jota en osannut kuvitellakaan tai tavoitella kielen opiskelua aloittaessani. Väkisin muistuu mieleeni lukion äidinkielen opettajan siteeraus:

”Kieleni rajat ovat maailmani rajat.” 

Anna meille yhteinen maa 

Kuten jo otsikko vahvasti viittaa, kyseessä on rukous. Ehkä sitä ei voi kovin hartaaksi kutsua, mutta sydämestä se ainakin tulee. Nykymenoa seuratessa ei voi olla huomaamatta kaikkialla tietynlaista oman minän nostattamista ja oman edun tavoittelua. En halua puhua korkealta, sillä tuo ajanhenki tahtoo tarttua helposti itseenikin. Mielessäni on usein kysymys, mikä meitä ihmiskuntana oikein vaivaa, kun vaikuttaa siltä, että riitaa kylvetään ja lähimmäinen halutaan maahan polkea omaa onnea tavoitellessa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että vain jonkin korkeamman voiman, siis Jumalan, vaikutusta ja väliintuloa tarvitaan, jotta voisimme paremmin ymmärtää toisiamme saavuttaaksemme yhteisen mielen ja puhuaksemme samaa kieltä, vaikkakin eri sanoilla ja merkityksillä.

Herran haltuun

Elämässä ei voi välttyä erilaisilta jäähyväisiltä eikä niihin kiinteästi liittyviltä syviltä ja haikeilta tunteilta. Lähimpiä ja koskettavimpia ovat tilanteet, joissa joudumme luopumaan joistakin lähimmistä ihmisistämme. Myös omaan luokanopettajan työhöni kuuluu olennaisesti keväinen luopuminen oppilaista. Nuo hetket tarkoittavat aina luopumista läheisiksi tulleista lapsista, joiden kanssa on yhdessä tehty vuosia töitä, itketty ja iloittu. Tänä keväänä edessäni on luopuminen itselleni erityisen ihanista oppilaista heidän siirtyessään koulutiellä eteenpäin yläkouluun. He ovat suurelta osin olleet vaikuttamassa tämän laulun syntyyn, siksi tämän biisin myötä haluan tänä keväänä erityisesti heitä olla saattelemassa eteenpäin jotain uutta ja hyvää kohti.